Megalomaanisia uutisia ja vähä sinneppäi otettuja kuvia.

Ällistyttävää! Jälleen kerran onnistuin pitämään kahden kuukauden paussin merkintöjen välillä. Ammattimaista toimintaa.

Vaan.

Alan olla niin pursuilemispisteessä tämän "megalomaanisen uutiseni" kanssa että vaikka oon kuinka yrittäny sitä kinnata ja pinnata sinne asti että paperit on kädessä on se pakko vihdoinviimein päästää pihalle.

Pääsin palkkatöihin radiolle. Kyllä. Kyl - lä.

On olemassa niitä asioita joiden ei uskois tapahtuvan pienessä hetkessä ja sitten on olemassa niitä asioita joista ei uskalla haaveillakkaa, etenkää vielä sillon ku ei oo edes valmistunu. Ja tämä kyseinen uutinen taitaa kuulua niihin molempiin kategorioihin.

Ensviikon tiistaina on meikän ensimmäinen palakallinen päivä radiolla. Nytte oon ollu harjottelussa 3 kuukautta ja marraskuun pidän paussia harjottelusta ja kasailen opinnäytetyömatskuja kasaan. Töissä käyn vakiolla kolomena päivänä viikossa, ma ke ja pe ja niiden päivien työtehtäviin kuuluu City Pohjanmaan aamujuonnot ja päiväjuonnot. Lomassa tv-puolen still-kuvapäivittelyä. Lisäksi oon "valamiustilassa" menemään iltajuontajaksi Iskelmä Pohjanmaan ja Oulun Iskelmätoiveen puolelle. Kuukaudelle tunteja kertyy abouttia 80 ja ne pyritään pitämään siinä rajalla että vähennyksiä ei opintotukiin tulisi. Joulukuussa - TAI tammikuussa, riippuen siitä miten oppari käynnistyy - jatkan harjottelut loppuun, JA, tämän jäläkeen siirryn KOKOPÄIVÄTÖIHIN. Kyllä, niin helevetin megalomaanisen antisiistiltä asialta ku se kuullostaaki, meikä on superonnellinen tästä. Saan täyden, kunnon palakan, teen täyttä työpäivää, helevetti taidan jopa saada ihan oman toimistohuoneen! :-----------D Meiksin vastuulle tulee mainostrafiikki ja lisäksi toimenkuvaan kuuluu nimike toimittaja, eli juontohommat jatkuu. Maailma taitaa sittenkin olla ihan ookoo paikka!

Opparin aihe alkaa piirtyä radiomainonnan puolelle vaikka tuli ensvuoden kalenteriki siellä tuossa ohessa väännettyä ja sitä työpaikalla mulle kovasti kaupattiin että ottaa siitä opparin aihe ku tuotoski on jo valamiina. Ajantappaja 2012, jos jotakuta kiinnostaa mistä on kyse niin tsekkailkaapa Pohjanmaa vuonna nolla! Uusinta kalenteria tuonne sivustolle ei näemmä vielä oo ilimestyny vaa eiköhä seki pikapuoliin jahka painosta ehtii. Pitäisköhä meikän kysyä haluaisko ne uusia niiden sivuston ilimettä? :D Se vois kaivata pientä css-leikkausta ja html-botoxia.


Vaaaaaaan, lusikoista lapioihin, tänää ennenku hylkäsin Lapuanin maastot palatakseni iki-ihanille Kauhavan lakeuksille, napsin tänää kämpillä kuvia joita ajattelin tunkia blogiin ku en muutakaa sisältöä tähän hätään keksiny. Se ei vieläkää oikee näytä sinällää miltää ku en oo saanu kaikkia tavaroita niille paikoille mihin ne haluan ja ku tavarat ei oo paikoillaan en oo seiniinkää kiinnitelly yhtää mitää. Nojaa, osti meikä viimeviikolla sellasen rautasen seinäkoristeen ku näin siinä nii loistavan korutelineen että Innon sisustajia olis hävettäny olla meikän seurassa ku ne ei kumminkaa itte olis tajunnu nii häkellyttävää innovatismia! Lämin tähä ny sitte allekirjottaneen päin manalaa ottamia kuvia ja jauhan yleistä sheibengeriä.

Alotetaan meikän kirpparilöydöstä! Tosi nätit luonnonvalakoset verhot jokka läpäsee valoa kivasti ja heittää nättejä varjoja seinille. Kolome verhoa seittemällä eurolla. Eihä niitä sinne voinu jättää.

Tämä kuva edustaa verhojen varjoluomuksia, ei keittiön kaakeleita.

Sitte meikän fiksaatioon linnunhäkeistä. Nytte löytyy kaks valakosta linnuhäkkiä, toinen on keittiönikkunalla ja toinen vanhan konjakinruskian putkiradion päällä. Oon muuten näin asiasta pienoisesti poiketen mutta siihen kuitenkin suuresti kuuluen ajatellu hankkia kaks rakkauslintua!

Tuolle kukalle pitäis hankkia amppeli, tuo kirja pitäis siirtää valakoseen hyllykköön ja häkin päällä on koruvaijeria. Ihan siltä varalta ku kumminki ihimettelitte!

Keittiön puolella >>

Tässä häkissä on pohojalla lasikiviä ja niiden päällä meiksin Turkista keräämiä kiviä merenrannalta. Ikkuna on siis keittiönikkuna, lehdelliset verhot on huuto.netistä löydetyt retroverhot ja keskellä on Ellokselta ostettu valoverho.

Nii ja tuo tirppa tuolla häkin sisällä on äitin hyllyköstä nätisti anottu lasitekele. Raukka näköjää vähä kumossa tuolla. Nojaa.

Oskun meikälle ostamat valakoset ruusut tuli kuivatettua ja laitoin ne sitte tollaseen neliönmalliseen, lasimaljakkoon. Kimppu on meleko tuommone, miten sen nyt nätisti sanois, hatara, hailu ja mitäänsanomaton, nii se taitaa tarvita vähä lisäkukitusta. Jos aiotte lisäkukittaa sitä nii kukittakaa sitä valakosilla ruusukkeilla. Muita en huoli ja jos silti tuotte nii lyön teitä sillä puskalla. Kolmasti.

Jamie Oliverin mukit joista täältä blogistaki löytyy aiemmista kirjotuksista kuva, tuli metallisissa, pyöreissä purkeissa joissa oli tiivis kansi. Ostin Tiimarista paperia jolla oli alunperin tarkotus pohjustaa työpöydän laatikoiden pohjat mutta sitte sain hullun ajatuksen heittää niihin Oliverin potraateilla komistettuihi, muuten kaapinperukoille jääviin purkkeihin uuden pinnan sillä paperilla. No, meleko hulluksi ideaksi se jäiki. Sivuilta purkit näyttää kivoilta vaa päältä paljastuuki sitte vähä toisenlainen juttu :D Pitäis kehittää tuohon joku ratkasu, meikä vähä luuleksii että liimalla jos tuoho tuota paperia liimaa nii vetää kuprulle. No, korkialle jos nuo laittaa nii sittehä kukaan ei tiedä kamalaa salaisuutta!

Luonnonvalkosta, harmaata ja hopeaa.

Harmooninen lookki taitaa vähä kärsiä ku päällä on Sexy beast  ja Big Spender.

Olokkariin ostin uuden lampun heti heinäkuussa ku muutin. Asennus oli uskomattoman hankalaa ja kaikkien näiden kuukausien oleentumisen JA painavilla tavaroilla roikottamisenkaan jälkeen meikän lamppu ei suostu oikenemaan täysin suoraksi, vaa heittää tuollasen ärsyttävän notkahduksen toispuoleiseksi. Lisäksi sen vois kai ripustaa näkötornista koska tuota johtoa oli metritolokulla ja nytte se roikkuu meleko alahaalla olohuoneessa koska tuonne metallikuvun sisälle ei yksinkertasesti mahtunu enempää johtoa. Jos siitä kävelee ihiminen joka on väh. 165 cm pitkä nii lamppu heiluu ja päähän sattuu.

Äskesessä kuvassa tuolla taustalla vilahtiki jo se metallihärpäke josta tuolla aiemmin mainittin, joten heitetään se kehiin seuraavaksi.

Äiti vähä innostu noiden korvisten ripustelemisen kanssa joten siinä on nytte jo ehkä vähä liikaaki tavaraa. Vähemmällä korumäärällä se näyttää ehkä vähä paremmalta, meikä sitä siitä vähä harventelee jahka otan asioikseni. Ehkä siis joulun jälkeen. "Tai joskus sillon sitte."


Sitte onki enää vaa kuva makkarin verhoista joiden kuosiin oon vähintäänki mieltyny. Ikkunasta ei oo kuvaa ja sänkyki näytti vähä huonolta ku tuli auringonvalo nii kettumaisesti sisälle että ehkä joskus muutoin tutustutan teidät siihen. Tiedän että ette MALTA ODOTTAA ja ootte vähintäänki P E T T Y N E I T Ä ku sitä kuvaa ei nytte tuu mutta nyt en voi teille sanoa muuta kuin että "Sorge niinq".

Lenni on kasvanu ja sen piikkihampaat on tipahtanu ja sei enää pureskele meitä! Tämän onnellisen tapahtuman vuoksi ohessa kuva Lennistä ja sen eriparikorvista.

Nytte meikä sitte suuntiiki tästä puuteroimaan naamatauluaan ja valamistuu illan treffeille taiteilijasieluisen Emma Peuran kanssa. Meillon luvassa meikkivoiteen ja kynsilakankatkuiset meikkibileet ja saatetaan me ehkä vähä jutellakki. Ja mä ehkä halaan sitä ja annan sille synttärilahjan koska se vanheni vuodella muutama päiväys sitte.

Että mororororororo.