Heads first, sisters, let me tell you how it works!

Woo!

Mistä aloittaisin, en tiedä. Aloitan alusta, tai siis siitä kohtaa alkua kun se kannattaa aloittaa.
Perjantaina 13.5. suuntasin kulkuni kohti Mediatalo 1:stä koska lupauduin maskeeraajaksi Uneton48-projektiin. Maskeerattavana oli 5 näyttelijää ja suoriuduin oikein mallikkaasti neljästä, mutta yksi tuotti suunnattomia vaikeuksia koska oli normaalia päivettyneempi ja meikän OMATKAAN meikit ei ollu tarpeeksi tummia :D Joka on jollakin tasolla hyvin hämmentävää koska yleensä joudun ostamaan meikkivoiteet yms tummimmasta päästä.

Näyttelijät piti maskeerata kalpeksi ja vähä vielä lisää korostaa sellasta kalvakkaa tunnelmaa. Päivällä aiemmin kävin ostamassa kaupasta 2 meikkivoidetta ja muut näyttelijät meni sillä vaaleimmalla mahdollisella mutta voi veljet, tämä isänäyttelijä oli hankala pala. Onneksi satuin ottamaan messiin punaruskeasävysen bronzerin niin sain sen ruumisfiiliksen karistettua suht hyvin. Ja se ruumisefekti vähä kans siitä helepotti ku ne meikit pääsi lämpenemään naamassa. Poskipunaa ku ei ollu nii miksailin omasta 88-paletista ruskeita sävyjä ja tein poskiin tummemman alueen joka jatku vähä ohimoille. Silmien alle vähä mattaa ruskeaa ja huulien ympärystä keviästi meikkivoiteella piiloon. Eli job well done, ainakaan eivät sanoneet että ihan paskaa työtä tein :D

Tosiaan, tämän päivän aikana pitäis porukan olla saanu tuotos kasaan ja jahka saan tietooni että ko. lyhäri jossain päin netin uumenia lymyää niin hyvin mielelläni sen tänne sitte linkitän :--------) Otin vähä making of- materiaalia ja kuvia mutta se työnsarka jäi meleko lyhyeksi ku meikän kyytiauto lähti keskustaa kohti. Ehdin kuitenki napsasemaan yhden kuvan ennen lähtöä, kas tässä:

Hauta. Kännykällä kuvattuna. Upea taiteellinen kuva (c) IHA ITTE

Kovin oli ovelan juonen saaneet aikaseksi niin lyhyessä ajassa, ainakin tulee mielenkiintonen ja erottuva pätkä.

Tänään sitte on ollu mukava päivä myöskin. Euroviisujen finaali tuli tänään ja lähdettiin Severin kanssa käymään kaupassa ennen suurta spektaakkelia. Aiemmin oli ollu puhe että haettais pizzat ennen klo 22:00 ku viisufinaali alakaa mutta kaupassa Severi alako vähä empimään että josko laitettais itte safka. Meikähä oli ko. aatteesta lievästi sanottuna onnensa kukkuloilla, ku oon sen miljoonasata kertaa yrittäny Severiä houkutella tekemään ruokaa meikän kanssa. Safkan tekeminen kavereiden kanssa on yhtäkuin rakkautta. Se tiivis veljeyden ja sisaruuden henki, uunin lämmin tuulahdus, tiskiveden lempeänkirpeä tuoksu, pöydän kattaminen, veitsillä toisten tökkiminen, ruokaan yskiminen, pahanmakuisen ruoan yhdessä nauttiminen . . . listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta.

Roolijako oli kuitenkin hyvin pian selvä.

Herrahan siis tyylikkäästi unohti limsajuomansa osoitteeseen @Severi.fi, joten kun hän lähti juomiaan hakemaan ryhdyin ruoan valmistukseen omin nimineni. Omin nimineni sen myös loppuun asti valmistin ja jossain välissä tuo palautui takaisin hyväntuoksuiseen kotirintamaan mutta kone veti puoleensa enemmän. Söi se kuitenki pöydässä, eikä kattonu edes teeveetä samalla. Riideltiin vaan kotosasti siinä samalla. Syötiin maustettuja lohkoperunoita ja häränfileleikkelettä punaviinikastikkeessa. Sekä salaattia. Sekä ketsuppia. Ja kurkkusalaattia.

Yritin kaikkeni.

Kun ruoka oli nautittu ja tyyni mieli saavutettu sanoin "Sä varmaan korjaatkin pöydän" johon moniseur leikkisästi pöydän alle kurkistaen "Jaa, mikäs tässon vikana." ..... No, se että sinä istut siinä toisessa päässä. Noeivaan, kyllä se ihan hyvin suoriutui haastavasta tehtävästä. Lautaset ja aterimet se korjas veke ja meikä hoiti muut :D Mutta ei se mitään, oon vaan niin tyytyväine että sain sen edes kerran syömään meiksin kanssa. Meiksin Sepsu. Pian se pitää päästää irti julmaan maailmaan. Vaa kyllä se seleviää.

Kun ruoka oli äpöstettynä kello oli enää kolomea vaille kymmenen ja kymmeneltä alako viisufinaalit. Yritettiin kattoa tietokoneen kautta muttei siitä oikee tullu mitää ku se laatu oli niin yleis-shaisse että siirryttiin sitte suosiolla olokkarin puolelle.

Olokkari on vähä ankia mutta suotakoon se anteeksi kerta kyseessä on super-ankia
opiskelija-asuntola ja talon oma varustus. Tuli iso teeveeki kaupanpäälle! Ja Ikean pöytä!

Tuossa on kai menossa Suomen biisi, oltiin ekana. Paradise Oskarin maailmanparannusbiisi sijottu häntäpäähän vaikka oltiin kuulemma jopa ennakkosuosikkeja. Saatiin me kuitenki joku Lehdistön Suosikki-palakinto joka kai jollaki sorttia lohoruttaa kaikkien meidän maahan poljettujen suomalaisten mieltä. Ja hei, ainakaa RUATTI EI VOITTANU! Tuli kolomanneksi tai neljänneksi.

Yleisilmeeltään noi viisut oli ihan vertaansa vailla, ne taustaskriinit oli jotain niiiiiiiiiiiiiiiin mahtavaa ja useimmiten meikä (+Severi) tykkäs seurata enemmän sitä taustaa ku itte sitä esitystä. Kilipailun taso oli kyllä sitte taas niin eri maata ku puitteet johona tuo järjestettiin. Ei voi sinällää sanoa että siellä olis ollu ketään ehdotonta suosikkia mutta kyllä allekirjottaneen sydämen varasti ne Irlannin pojat.

Ultrasiisti räpsy alusta.

Niillä oli sellanen boosti päällä ja sitä energiaa olis voinu ehkä jopa antaa vähä niille muillekki esiintyjille :D Eikä haitannu yhtään että eivät pysyneetkään kokoajan samassa tahdissa, ainaki antovat ihan huipun lavashown ja se on tärkiämpää ku se että seisoo just vesirajan peittävä hame päällä tuulikoneiden edessä eikä voi liikuttaa muutaku käsiään. Näitäki päästiin taas näkemään.

Irkkupoitsut ei kuitenkaa voittanu, mutta ei se nyt oo nii justiinsa, voittajatkaan ei kuitenkaa ollu mitää huonoja ollenkaan. Loppuun kuitenki vielä näiden meikän sydämen vallottaneiden poitsujen 2. semifinaalien veto (finaalia ei löytyny vielä). Ja hei, tsekatkaapa noi taustaskriinit, paketti on niinku hyvinpitkälti hallussa!