torstai 19. toukokuuta 2011

Keikka'77 ja elämää jota ei ole

Toissapäivänä, eli 17. toukokuuta oli Juuken keikka Lappelillissä! Juuke on paras. Juuken musiikkia voi kuunnella täältä. Mullon Juuken kanssa monta kaverikuvaa.

Tässon muutama kuva Juuken keikalta.







Juuken keikka oli hyvä. Samaan aikaan oli myös Kansainvälinen homofobian vastainen päivä. Ystäväni Jenny toi Juuken keikkapaikalle valossa loistavia tikkuja joita muistan viimeksi "käyttäneeni" laivalla ollessani lapsonen. Seuraavana aamuna pettymys oli karvas kun eilen niin kauniisti loistanut tikku ei ollutkaan enää kaunis vaan tylsä ja yleisilmeeltään varsin hailu. Keikalla rummuttelin käteeni 3 tikkua ja keikan jälkeen Jenny lahjoitti minulle 3 tikkua myös myöhempää tarvetta varten. Uskon että säästän ne jonnekkin hulvattomaan baari-iltaan jossakin isossa kaupungissa, kuten esimerkiksi Milano, New York tai Jyväskylä. Ohessa kuva keikkatikuistani.

Ilman tätä kuvaa tämäkään kuvateksti ei olisi mahdollinen.

Eilen taasen olin maskeroimassa musavideon kuvauksissa. Näiden kahden päivän välisenä yönä nukuin hieman yli 2 tuntia, joten eilen simahdin ennen iltayhdeksää sänkyyni katsoessani Sabrina Teininoitaa. Kyllä, katsoin Sabrina Teininoitaa ja kyllä, myönnän sen maailmanlaajuisesti. Viimeyönä unta kertyikin palloon ruhtinaalliset 16 tuntia ja aamulla heräsin silmät täysin umpeen muurautuneina. Suihku aukaisi ne. Tänään olen pyykännyt ja pian lähden ystäväni Severin kanssa hengailemaan Tornion yöhön. Aion ottaa kameran mukaan. Ja sitten ottaa paljon rumia kuvia ja lisätä miltei kaikki tänne ja kirjoittaa oheen yhtä turhan kirjoituksen kuin tämä oli.

Ps. Harmittaa todenteolla että en päässy Jennyn pippaloihin eilen. Jenny, jos luet tämän niin olisin halunnut halata sinua :-----( Toivottavasti tiemme vielä kohtaavat, baaritiskit viettävät ja löydämme veikkauspisteitä joissa ei saa veikata!

Love,
Sannas(t)i

lauantai 14. toukokuuta 2011

Heads first, sisters, let me tell you how it works!

Woo!

Mistä aloittaisin, en tiedä. Aloitan alusta, tai siis siitä kohtaa alkua kun se kannattaa aloittaa.
Perjantaina 13.5. suuntasin kulkuni kohti Mediatalo 1:stä koska lupauduin maskeeraajaksi Uneton48-projektiin. Maskeerattavana oli 5 näyttelijää ja suoriuduin oikein mallikkaasti neljästä, mutta yksi tuotti suunnattomia vaikeuksia koska oli normaalia päivettyneempi ja meikän OMATKAAN meikit ei ollu tarpeeksi tummia :D Joka on jollakin tasolla hyvin hämmentävää koska yleensä joudun ostamaan meikkivoiteet yms tummimmasta päästä.

Näyttelijät piti maskeerata kalpeksi ja vähä vielä lisää korostaa sellasta kalvakkaa tunnelmaa. Päivällä aiemmin kävin ostamassa kaupasta 2 meikkivoidetta ja muut näyttelijät meni sillä vaaleimmalla mahdollisella mutta voi veljet, tämä isänäyttelijä oli hankala pala. Onneksi satuin ottamaan messiin punaruskeasävysen bronzerin niin sain sen ruumisfiiliksen karistettua suht hyvin. Ja se ruumisefekti vähä kans siitä helepotti ku ne meikit pääsi lämpenemään naamassa. Poskipunaa ku ei ollu nii miksailin omasta 88-paletista ruskeita sävyjä ja tein poskiin tummemman alueen joka jatku vähä ohimoille. Silmien alle vähä mattaa ruskeaa ja huulien ympärystä keviästi meikkivoiteella piiloon. Eli job well done, ainakaan eivät sanoneet että ihan paskaa työtä tein :D

Tosiaan, tämän päivän aikana pitäis porukan olla saanu tuotos kasaan ja jahka saan tietooni että ko. lyhäri jossain päin netin uumenia lymyää niin hyvin mielelläni sen tänne sitte linkitän :--------) Otin vähä making of- materiaalia ja kuvia mutta se työnsarka jäi meleko lyhyeksi ku meikän kyytiauto lähti keskustaa kohti. Ehdin kuitenki napsasemaan yhden kuvan ennen lähtöä, kas tässä:

Hauta. Kännykällä kuvattuna. Upea taiteellinen kuva (c) IHA ITTE

Kovin oli ovelan juonen saaneet aikaseksi niin lyhyessä ajassa, ainakin tulee mielenkiintonen ja erottuva pätkä.

Tänään sitte on ollu mukava päivä myöskin. Euroviisujen finaali tuli tänään ja lähdettiin Severin kanssa käymään kaupassa ennen suurta spektaakkelia. Aiemmin oli ollu puhe että haettais pizzat ennen klo 22:00 ku viisufinaali alakaa mutta kaupassa Severi alako vähä empimään että josko laitettais itte safka. Meikähä oli ko. aatteesta lievästi sanottuna onnensa kukkuloilla, ku oon sen miljoonasata kertaa yrittäny Severiä houkutella tekemään ruokaa meikän kanssa. Safkan tekeminen kavereiden kanssa on yhtäkuin rakkautta. Se tiivis veljeyden ja sisaruuden henki, uunin lämmin tuulahdus, tiskiveden lempeänkirpeä tuoksu, pöydän kattaminen, veitsillä toisten tökkiminen, ruokaan yskiminen, pahanmakuisen ruoan yhdessä nauttiminen . . . listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta.

Roolijako oli kuitenkin hyvin pian selvä.


Herrahan siis tyylikkäästi unohti limsajuomansa osoitteeseen @Severi.fi, joten kun hän lähti juomiaan hakemaan ryhdyin ruoan valmistukseen omin nimineni. Omin nimineni sen myös loppuun asti valmistin ja jossain välissä tuo palautui takaisin hyväntuoksuiseen kotirintamaan mutta kone veti puoleensa enemmän. Söi se kuitenki pöydässä, eikä kattonu edes teeveetä samalla. Riideltiin vaan kotosasti siinä samalla. Syötiin maustettuja lohkoperunoita ja häränfileleikkelettä punaviinikastikkeessa. Sekä salaattia. Sekä ketsuppia. Ja kurkkusalaattia.

Yritin kaikkeni.
Kun ruoka oli nautittu ja tyyni mieli saavutettu sanoin "Sä varmaan korjaatkin pöydän" johon moniseur leikkisästi pöydän alle kurkistaen "Jaa, mikäs tässon vikana." ..... No, se että sinä istut siinä toisessa päässä. Noeivaan, kyllä se ihan hyvin suoriutui haastavasta tehtävästä. Lautaset ja aterimet se korjas veke ja meikä hoiti muut :D Mutta ei se mitään, oon vaan niin tyytyväine että sain sen edes kerran syömään meiksin kanssa. Meiksin Sepsu. Pian se pitää päästää irti julmaan maailmaan. Vaa kyllä se seleviää.

Kun ruoka oli äpöstettynä kello oli enää kolomea vaille kymmenen ja kymmeneltä alako viisufinaalit. Yritettiin kattoa tietokoneen kautta muttei siitä oikee tullu mitää ku se laatu oli niin yleis-shaisse että siirryttiin sitte suosiolla olokkarin puolelle.

Olokkari on vähä ankia mutta suotakoon se anteeksi kerta kyseessä on super-ankia
opiskelija-asuntola ja talon oma varustus. Tuli iso teeveeki kaupanpäälle! Ja Ikean pöytä!
Tuossa on kai menossa Suomen biisi, oltiin ekana. Paradise Oskarin maailmanparannusbiisi sijottu häntäpäähän vaikka oltiin kuulemma jopa ennakkosuosikkeja. Saatiin me kuitenki joku Lehdistön Suosikki-palakinto joka kai jollaki sorttia lohoruttaa kaikkien meidän maahan poljettujen suomalaisten mieltä. Ja hei, ainakaa RUATTI EI VOITTANU! Tuli kolomanneksi tai neljänneksi.

Yleisilmeeltään noi viisut oli ihan vertaansa vailla, ne taustaskriinit oli jotain niiiiiiiiiiiiiiiin mahtavaa ja useimmiten meikä (+Severi) tykkäs seurata enemmän sitä taustaa ku itte sitä esitystä. Kilipailun taso oli kyllä sitte taas niin eri maata ku puitteet johona tuo järjestettiin. Ei voi sinällää sanoa että siellä olis ollu ketään ehdotonta suosikkia mutta kyllä allekirjottaneen sydämen varasti ne Irlannin pojat.

Ultrasiisti räpsy alusta.
Niillä oli sellanen boosti päällä ja sitä energiaa olis voinu ehkä jopa antaa vähä niille muillekki esiintyjille :D Eikä haitannu yhtään että eivät pysyneetkään kokoajan samassa tahdissa, ainaki antovat ihan huipun lavashown ja se on tärkiämpää ku se että seisoo just vesirajan peittävä hame päällä tuulikoneiden edessä eikä voi liikuttaa muutaku käsiään. Näitäki päästiin taas näkemään.

Irkkupoitsut ei kuitenkaa voittanu, mutta ei se nyt oo nii justiinsa, voittajatkaan ei kuitenkaa ollu mitää huonoja ollenkaan. Loppuun kuitenki vielä näiden meikän sydämen vallottaneiden poitsujen 2. semifinaalien veto (finaalia ei löytyny vielä). Ja hei, tsekatkaapa noi taustaskriinit, paketti on niinku hyvinpitkälti hallussa!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Tornio calling

Tänään käväsin hakemassa jo aiemmin mainastun Huuto.netistä ostetun kosmetiikkapaketin postista ja samalla vein postiin yli kilon painavan paketin mammalle joka perjantain 13. pv täyttää ruhtinaalliset 50 vuotta. Ja voi sitä kriisin määrää siellä. "Ajattele se on perjantai 13 ja minä täytän viiskymmentä! On se kauhiaa."

Ennoo ikinä inhonnu mitään niin paljoa ku turhia lahjoja joille ei oikiasti oo mitään käyttöä ja sen takia yritänki aina löytää ihimisille sellasia lahajoja joita tiedän että niiden tulee käytettyä / mitä ne oikiasti haluaa. Mikään ei oo niin turhaa ku överikalliit kortit joissa on muoviset kullanväriset numerot "50" vaikka täytyy sen verran myöntää että nyt olis ollu ihan mukava ostaa joku sellanen kortti ku on kuitenki isompi juhla kyseessä enkä edes äitiä pääse juhlapäivänä näkemään. Mutta kerta tuo kotia lähteny paketti tosissaan paino sen 1,2 kg nii ajattelin että lähemmäs 10 euron postikulut saa riittää syyksi jättää se kortti ostamatta. Paketissa lähti nätti vaalea neulepaita, 3 lasista maustemyllyä täynnä erilaisia mausteita, ristikkolehti ja Lumenen huulipuna. Eipä niistä varmaan mikään ikuisuuteen jää muistoksi mutta ainakin niille löytyy käyttöä eikä ne jää jonnekki lasikaappiin pölyttymään. Nojaa, en tiiä :D Ostan ehkä jotain muuta jahka parin viikon päästä vapaudun Torniosta eteläpohojammaan aakeelle laakeelle.

Torniosta vapautumisesta tulikin oiva siirtymä muulle tämän päivän aktiviteetille, lähettiin nimittäin ihanan ystävättäreni, mademoiselle Sannan kanssa tänään kauppakeskukseen shoppailemaan ja siitä siirryttiin Marios-pizzeriaan pizzalle. Ja voi pojat että oli maittavat pizzat!

Nom nom nom!
Tuntuu aika haikialle lähtiä Torniosta pois vaikka se on samaan aikaan niin ihanaa. Oikiastaa tämä on ollu sellane ympäristö missä on enite tullu kasvettua ja missä niitä tiiviitä ystävyyssuhteita on tullu rakennettua. Ei täällä muuta paskaa oo muutaku sää ja Krunni :D Ja ehkä vähä liian kaukana omasta kotoa. Mutta noin muuten.

Sannan kanssa puheltiin vielä että pitää tehdä vielä jotain ennenku meikä lähtee veke, ja jotain me myös teemme! Jossen muuta keksi niin humallutan tuon naisen puolukkasiiderillä ja ku se sammuu nii kirjotan sen ottaan Pikkumyy. Permanenttitussilla.

Päivä on ollut hyvä. Aamu ei ollut hyvä koska kipuilin hirveästi ja oli kokoajan kuuma. Mutta päivä on ollut "ihan ok". Nyt paneudun tuon kosmetiikkapaketin saloihin ja hyvinkin pian alan kauppaamaan siitä pois niitä tuotteita joille ei käyttöä meiksiltä löydy.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Minä euroviisveisaan!

Huohhed, päivä on menny lähinnä kipuillessa. Aamulla lähdettiin kuvaamaan Elmagaalan suoran tv-lähetyksen tunnaria ja siellä livahti pari tuntia, sen jäläkee pikasesti kauppaan ja palaveriin ohojaavan opettajan kanssa. Oon vaivalloisesti istunu kaksinkerroin, välillä kolominkerroinki koska meikällä on ultrasiistejä naisvaivakipuja. Viimeyönä en nukkunu asian takia ollenkaa joten simahdin sitte koulusta pääsemisen jäläkee sänkyyn melekeenpä samantien. Ja mikä HELEVETTI siinä on että aina ku on nukkumassa nii puhelin pirisee ja piippaa kokoajan? :D Sain viideltä eri ihimiseltä viestejä ja näemmä oon vastannu vaan yhteen. Vastauksessani lukee "Wat" eikä lähettäjä näemmä ole edes vaivautunut vastaamaan takaisin. Hahaha, voivoi.

Tänään sitte Euroviisveisveisataan Severin ja Jennyn kanssa meiksin kämpillä, koska mullon a) maailman makein näyttö ja b) universumin rouhein äänentoisto. Mä vaan oon niin siisti ihiminen. Octoshape on jo ladattuna koneelle ja viinat pakkasessa. No, jäläkimmäinen ei oo totta. Vaa mitä se olis hyvä blogi jossei siellä valehdella? Ei sitte yhtää mitää.

Myös: viimeviikolla Huuto.netistä huutamani kosmetiikkapaketti on ilimeisesti saapunu postiin, tänään oli tullu lappu isokokosesta paketista. Meleko kalliiksi tuli se paketti muttaku siellä oli aika paljo sellasta mitä halusin (ja toinen aika paljo sitä mitä en voi käyttää kerta ne on meikälle iha liian vaaleita sävyjä). Oon alustavasti kaupannu Sannalle niitä vaaleimpia meikkejä, ja sitte ne mitä jää jäteen yritän kaupata kaiffareille naamakirjan kautta. Siellä on täysin uutta / kerran kokeiltua bareMinerals-, NARS-, Oriflame-, jnejnejne -kosmetiikkaa, joten on vaikia uskoa etteivät tekisi kauppaansa jos 2-3 euron hinnalla niitä kaupustelee. Synnynnäistä bisnesvaistoani ei voi A) vastustaa ja B) ole.

Spotify hönkäisi juuri viimeisetkin sointunsa pihalle ja unahti nollaan minuuttiin. Suunnittelin että josko sitä kesä- ja heinäkuuksi ottais premiumin nii saa sen musiikin kanssa sitte viilettää pitkin kuumia kesäkatuja superpienet pikinit päällä ja näyttää maailman kuumimmalta monsuunilta.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Vaan siitäpä onki aikaa ku meikä on viimeksi näiden HTML-koodien kanssa tapellu

Eikä aika todellakaan ole kullannut mitään muistoja kyseisten koodien kanssa.

Kolome päivää blogspotin aloitussivulla tapeltuani päädyin viimein valitsemaan blogilleni osoitenimen jota todennäköisesti jo muutaman päivän sisällä kadun, sillä en saanut siitä mieleistä. sannaea.blogspot.com - varattu. sanna.blogspot.com - varattu. sasa.blogspot.com - varattu. sannae.blogspot.com - varattu. sansan.blogspot.com - varattu. Huomattavaa mielenkiintoa herätti eisannaakaan.blogspot.com, mutta se olis ehkä kumminki toiminu paremmin jos puhusin Oulun murteella. Vaan ku en puhu.

Tänään, tai no eilen ja tänään maha on kipeä, voi niin kovin kipeä. En nukkunu yöllä silimällistäkää ja nytte sitte aamutunneilla istahdin tähän päätteen eteen ja tästä en takapuoltani liikuttanut sen jälkeen ole. Kerro pyörittelee vartin yli seiskaa ja pian saaki alakaa sonnustaumaan sotamaaleihin ku pitää lähteä kuvaamaan loppukuusta tulevan suoran tv-lähetyksen alku- ja lopputunnaria. Oon tuottaja 8) Bow before me.

Aurinko paistelee ihanasti ja taitaa tulla meleko lievästi sanottuna supermakia päivä, sään puolesta siis. Vatsakipuni eivät juurikaan anna itselleni minkäännäköistä mahdollisuutta hymyillä.

Muttanii. Tämä olkoon virallisesti ensimmäinen päivitykseni. Sivun ulkoasu on vielä hyvinpaljon kesken. Tässä siis joko näkyy nyt joku valmispohja tai sitten hyvin, hyvin keskeneräinen väännös jostain tulevasta layoutista. Veikkaan ensimmäistä.