Megalomaanisia uutisia ja vähä sinneppäi otettuja kuvia.

Ällistyttävää! Jälleen kerran onnistuin pitämään kahden kuukauden paussin merkintöjen välillä. Ammattimaista toimintaa.

Vaan.

Alan olla niin pursuilemispisteessä tämän "megalomaanisen uutiseni" kanssa että vaikka oon kuinka yrittäny sitä kinnata ja pinnata sinne asti että paperit on kädessä on se pakko vihdoinviimein päästää pihalle.

Pääsin palkkatöihin radiolle. Kyllä. Kyl - lä.

On olemassa niitä asioita joiden ei uskois tapahtuvan pienessä hetkessä ja sitten on olemassa niitä asioita joista ei uskalla haaveillakkaa, etenkää vielä sillon ku ei oo edes valmistunu. Ja tämä kyseinen uutinen taitaa kuulua niihin molempiin kategorioihin.

Ensviikon tiistaina on meikän ensimmäinen palakallinen päivä radiolla. Nytte oon ollu harjottelussa 3 kuukautta ja marraskuun pidän paussia harjottelusta ja kasailen opinnäytetyömatskuja kasaan. Töissä käyn vakiolla kolomena päivänä viikossa, ma ke ja pe ja niiden päivien työtehtäviin kuuluu City Pohjanmaan aamujuonnot ja päiväjuonnot. Lomassa tv-puolen still-kuvapäivittelyä. Lisäksi oon "valamiustilassa" menemään iltajuontajaksi Iskelmä Pohjanmaan ja Oulun Iskelmätoiveen puolelle. Kuukaudelle tunteja kertyy abouttia 80 ja ne pyritään pitämään siinä rajalla että vähennyksiä ei opintotukiin tulisi. Joulukuussa - TAI tammikuussa, riippuen siitä miten oppari käynnistyy - jatkan harjottelut loppuun, JA, tämän jäläkeen siirryn KOKOPÄIVÄTÖIHIN. Kyllä, niin helevetin megalomaanisen antisiistiltä asialta ku se kuullostaaki, meikä on superonnellinen tästä. Saan täyden, kunnon palakan, teen täyttä työpäivää, helevetti taidan jopa saada ihan oman toimistohuoneen! :-----------D Meiksin vastuulle tulee mainostrafiikki ja lisäksi toimenkuvaan kuuluu nimike toimittaja, eli juontohommat jatkuu. Maailma taitaa sittenkin olla ihan ookoo paikka!

Opparin aihe alkaa piirtyä radiomainonnan puolelle vaikka tuli ensvuoden kalenteriki siellä tuossa ohessa väännettyä ja sitä työpaikalla mulle kovasti kaupattiin että ottaa siitä opparin aihe ku tuotoski on jo valamiina. Ajantappaja 2012, jos jotakuta kiinnostaa mistä on kyse niin tsekkailkaapa Pohjanmaa vuonna nolla! Uusinta kalenteria tuonne sivustolle ei näemmä vielä oo ilimestyny vaa eiköhä seki pikapuoliin jahka painosta ehtii. Pitäisköhä meikän kysyä haluaisko ne uusia niiden sivuston ilimettä? :D Se vois kaivata pientä css-leikkausta ja html-botoxia.


Vaaaaaaan, lusikoista lapioihin, tänää ennenku hylkäsin Lapuanin maastot palatakseni iki-ihanille Kauhavan lakeuksille, napsin tänää kämpillä kuvia joita ajattelin tunkia blogiin ku en muutakaa sisältöä tähän hätään keksiny. Se ei vieläkää oikee näytä sinällää miltää ku en oo saanu kaikkia tavaroita niille paikoille mihin ne haluan ja ku tavarat ei oo paikoillaan en oo seiniinkää kiinnitelly yhtää mitää. Nojaa, osti meikä viimeviikolla sellasen rautasen seinäkoristeen ku näin siinä nii loistavan korutelineen että Innon sisustajia olis hävettäny olla meikän seurassa ku ne ei kumminkaa itte olis tajunnu nii häkellyttävää innovatismia! Lämin tähä ny sitte allekirjottaneen päin manalaa ottamia kuvia ja jauhan yleistä sheibengeriä.

Alotetaan meikän kirpparilöydöstä! Tosi nätit luonnonvalakoset verhot jokka läpäsee valoa kivasti ja heittää nättejä varjoja seinille. Kolome verhoa seittemällä eurolla. Eihä niitä sinne voinu jättää.

Tämä kuva edustaa verhojen varjoluomuksia, ei keittiön kaakeleita.

Sitte meikän fiksaatioon linnunhäkeistä. Nytte löytyy kaks valakosta linnuhäkkiä, toinen on keittiönikkunalla ja toinen vanhan konjakinruskian putkiradion päällä. Oon muuten näin asiasta pienoisesti poiketen mutta siihen kuitenkin suuresti kuuluen ajatellu hankkia kaks rakkauslintua!

Tuolle kukalle pitäis hankkia amppeli, tuo kirja pitäis siirtää valakoseen hyllykköön ja häkin päällä on koruvaijeria. Ihan siltä varalta ku kumminki ihimettelitte!

Keittiön puolella >>

Tässä häkissä on pohojalla lasikiviä ja niiden päällä meiksin Turkista keräämiä kiviä merenrannalta. Ikkuna on siis keittiönikkuna, lehdelliset verhot on huuto.netistä löydetyt retroverhot ja keskellä on Ellokselta ostettu valoverho.

Nii ja tuo tirppa tuolla häkin sisällä on äitin hyllyköstä nätisti anottu lasitekele. Raukka näköjää vähä kumossa tuolla. Nojaa.

Oskun meikälle ostamat valakoset ruusut tuli kuivatettua ja laitoin ne sitte tollaseen neliönmalliseen, lasimaljakkoon. Kimppu on meleko tuommone, miten sen nyt nätisti sanois, hatara, hailu ja mitäänsanomaton, nii se taitaa tarvita vähä lisäkukitusta. Jos aiotte lisäkukittaa sitä nii kukittakaa sitä valakosilla ruusukkeilla. Muita en huoli ja jos silti tuotte nii lyön teitä sillä puskalla. Kolmasti.

Jamie Oliverin mukit joista täältä blogistaki löytyy aiemmista kirjotuksista kuva, tuli metallisissa, pyöreissä purkeissa joissa oli tiivis kansi. Ostin Tiimarista paperia jolla oli alunperin tarkotus pohjustaa työpöydän laatikoiden pohjat mutta sitte sain hullun ajatuksen heittää niihin Oliverin potraateilla komistettuihi, muuten kaapinperukoille jääviin purkkeihin uuden pinnan sillä paperilla. No, meleko hulluksi ideaksi se jäiki. Sivuilta purkit näyttää kivoilta vaa päältä paljastuuki sitte vähä toisenlainen juttu :D Pitäis kehittää tuohon joku ratkasu, meikä vähä luuleksii että liimalla jos tuoho tuota paperia liimaa nii vetää kuprulle. No, korkialle jos nuo laittaa nii sittehä kukaan ei tiedä kamalaa salaisuutta!

Luonnonvalkosta, harmaata ja hopeaa.

Harmooninen lookki taitaa vähä kärsiä ku päällä on Sexy beast  ja Big Spender.

Olokkariin ostin uuden lampun heti heinäkuussa ku muutin. Asennus oli uskomattoman hankalaa ja kaikkien näiden kuukausien oleentumisen JA painavilla tavaroilla roikottamisenkaan jälkeen meikän lamppu ei suostu oikenemaan täysin suoraksi, vaa heittää tuollasen ärsyttävän notkahduksen toispuoleiseksi. Lisäksi sen vois kai ripustaa näkötornista koska tuota johtoa oli metritolokulla ja nytte se roikkuu meleko alahaalla olohuoneessa koska tuonne metallikuvun sisälle ei yksinkertasesti mahtunu enempää johtoa. Jos siitä kävelee ihiminen joka on väh. 165 cm pitkä nii lamppu heiluu ja päähän sattuu.

Äskesessä kuvassa tuolla taustalla vilahtiki jo se metallihärpäke josta tuolla aiemmin mainittin, joten heitetään se kehiin seuraavaksi.

Äiti vähä innostu noiden korvisten ripustelemisen kanssa joten siinä on nytte jo ehkä vähä liikaaki tavaraa. Vähemmällä korumäärällä se näyttää ehkä vähä paremmalta, meikä sitä siitä vähä harventelee jahka otan asioikseni. Ehkä siis joulun jälkeen. "Tai joskus sillon sitte."


Sitte onki enää vaa kuva makkarin verhoista joiden kuosiin oon vähintäänki mieltyny. Ikkunasta ei oo kuvaa ja sänkyki näytti vähä huonolta ku tuli auringonvalo nii kettumaisesti sisälle että ehkä joskus muutoin tutustutan teidät siihen. Tiedän että ette MALTA ODOTTAA ja ootte vähintäänki P E T T Y N E I T Ä ku sitä kuvaa ei nytte tuu mutta nyt en voi teille sanoa muuta kuin että "Sorge niinq".

Lenni on kasvanu ja sen piikkihampaat on tipahtanu ja sei enää pureskele meitä! Tämän onnellisen tapahtuman vuoksi ohessa kuva Lennistä ja sen eriparikorvista.

Nytte meikä sitte suuntiiki tästä puuteroimaan naamatauluaan ja valamistuu illan treffeille taiteilijasieluisen Emma Peuran kanssa. Meillon luvassa meikkivoiteen ja kynsilakankatkuiset meikkibileet ja saatetaan me ehkä vähä jutellakki. Ja mä ehkä halaan sitä ja annan sille synttärilahjan koska se vanheni vuodella muutama päiväys sitte.

Että mororororororo.

Two months, that's all it takes.

Voi mmmmmoro. Edellisestä päivityksestä aikaa reilusti yli kaks kuukautta. Mikähä siinä on että blogi pitää perustaa ja vaikka niin kovin nauttii kirjottamisesta ei sitä kuitenkaa tuu ikinä tehtyä. Toki voin taas tässäki vakuutella että JOOJOO NYTTE ALAN BLOGAAMAA JOKA PÄIVÄ mutta äiti on sanonu että valehteleminen on rumaa. No, yritän ainaki vähä nopeuttaa näitä. Son kattokaas sillon ku meikä tämän uusimman tulille raapasi nii näin itteni urbaanina city-naisena viilettämässä hiukset hulmuten korkkareissa pitkin mukulakivikatuja ja tehden blogipäivityksiä mikä olis täynnä täydellisiä kuvia täydellisestä elämästä. Totuus kai iski jossakin siinä vaiheessa ku lauantaina 30.7. lysäytin perseeni parvekkeen puutarhatuolille helevetin hikisen kävelymatkan jälkeen ku roudasin viimesiä kamoja kämpille. Loput ajasta oonki sitte siirrelly tavaroita kämpässä ja yrittäny tulla toimeen itteni ja paskan netin kanssa. Menestys on ollu kohtalaista. En oo ainakaa vielä hypänny parvekkeelta alas varmaan kuolemaan. Tai luumurtumaan.

Nojoo. Ensviikon maanantaina tulee KUUKAUSI siitä ku työharjottelu alko! Uskomatonta. Aika on menny ihan hullun nopiaa, mutta asiasta voi kai kiitellä mahtavaa harjottelupaikkaa ja ihimisiä siellä. Vaikka aamusin onki vaikia nousta ylähä nii iha mielellää sitä pompottelee töihin vaikka pyörä onki varastettu. Nytte tilalla on ihan törkiä rometto jolla meinaan mennä nurin ainaki kolome kertaa matkan aikana ku siinä on polkimet tosi alahalla. Väliä on säkällä 1,5 cm maasta ja jos kohdalle sattuu pieniki kuoppa nii alempi poljin rasahtaa asfalttiin kiinni ja FUUM, meno loppuu siihe. No, oon jo melekee oppinu jo pitämään polokimia tasapainossa keskivälillä. Mutta ei siitä murheenkryynistä enempää. Radiosta oli puhe.

Meikän työharjotteluohjaaja on iha mieletön ja se on nii rento ja mukava ja voi veljet! Oon nyt siis harjottelussa City Pohjanmaalla joka on rock-kanava. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta juonnan siellä joka päivä ma-pe 13:00-18:00 ja toisinaan luen uutisia jotka pyörii Cityn, Iskelmän ja Iskelmä Oulun kanavilla. Ja, tästä en oo ihan varma, käsittääkseni täten myös Harju & Pöntisen digikanavalla. Oon myös tehny kuvia ja mainoksia tuonne samasen tv-kanavan puolelle. Tähän mennessä myös käsikirjottanu pari radiomainosta ja ääninäytelly kolmessa. Ja sitte ku on vastaavat tärmeimmät tehtynä pois alta päivittelen radion cd-kirjastoa koneen tietokantoihin ja välillä kirjaan soittolistojen biisejä Teostolle ja Gramexille. Tekemistä siis löytyy!

Muutoin Lapuaelämä on meleko leutoa ja umiaa. Töistä ku tulee sitä saattaa kävästä kaupassa jos tarvii jotain ja kirjastossa ku se on siinä matkan varrella. Kämppä on kyllä hyvässä paikassa ku töihin on matkaa n. 1,5 km, kirjastoon abt 400 metriä ja lähimpään kauppaan on 300 metriä. Ja sen kaupan yhteydessä on Alko! Mikä ny ei kyllä kovinkaa merkittävä tekijä meikälle loppupeleissä oo ku en tuota alakoholia nii hirviästi harrastele. Vaikka pari viikonloppua takaperin hainki punaviiniä! Oli iha rento meininki vaa vähä kuplia, olla ja nauttia.


Mjaaaaaaaaa. Mitähä muuta! Tupareita pitäis kai enskuulle tuumailla. Pitäis alakaa naamakirjassa ydinposselta kyselemää että millon kellekki passais nii järjestäis nii että suurin osa pääsis pakeille. Lapualla on yks hyvännäköne baari, [ OSCAR ], jota en oo tsekannu mut yks radion juontajista on siellä töissä ja pyysi käymään siellä joskus. Lauantaisin on kuulemma eniten possea. Harmi ettei tuosta itte baarista oo kuvia, on varsin fiinin näkönen pleissi ulukoa päin ainaki.


Jajaja. No, tavarat on nyt saatu roudailtua kämpille. Hankalin oli meikän metallirunkonen sänky ja nytte ku tuolla on ollu nii ketuttaa meleko paljo että se on nytte makkarissa väärin päin. Se sais olla ikkunaa vasten koska nytte haluan tuoda tietokonepöydän makkariin mutta en kyllä halua sitä ikkunaa vasten. Ja kaikkea muuta turhaa jorinaa joka ketään ei kiinnosta. SIIS MÄ NIINQ EN KESTÄ ET AURINKO PAISTAA SILMIIN JA SIT MUN PITÄÄ SIRISTÄÄ SILMII JA SIT TULEE PÄÄ KIPEEX??!! TAJUUTTEKO? Joo. Ja jotku sisustusvalot oon ajatellu väsäillä siihen sängynpäätyyn että se olis mahdollisimman romanttinen meikän siellä yksin maata.

Elämä. On se ihana asia.



Ja jos sitä enskerralla vaikka kuvia tökkis mukaan nii ei olis nii mahdottoman puisevan näkönen teksti.

Kuvakatsausta, kämppäpäivitystä ja muuta tyhjän elämän kolinaa

Viimepostissa niin kauniisti maalailin kuvaa siitä että pian tulee katsaus uusista tavaroista ja muusta vastaavasta. Ne kuvat otin seuraavana päivänä mutta meikällä ottaa aina aikansa ilimeisesti näiden uppaamisen kanssa.

Alotetaan samantien niillä kuvilla ja siirrytään sitte muuhun elämänpauhuun, kuten kämppäuutisiin. Jos niitä nyt vielä voi siksi edes sanoa.

Elikkä priiffinä siis jos joku ei jaksa sinne edelliseen päivitykseen rullailla, että tässä olis sitä Keskisen satoa, kuvia supersiististä wanhasta radiosta sekä erilaisia kuvapoimintoja vanhojen lehtien mainoksista ja vastaavista.

Uudet Skillsin kiilakorkokengät. Löytyy vastaavat valkosena, tosin kantapää ei oo auki. Nämä oli pakko ostaa koska A) nämä on ihanat ja B) näissä ei oo kärki auki. Meikällä on siitä supersiisti jalaka että varpaat ei ikinä näy niistä kärjistä. Ja se on vähä tyhymän näköstä.

Jo kertaalleen mainittu Rosie the Riveter- purnukka. Tämä pääsee näkyville jonnekki keittiöön todennäkösesti. Tai sitte olohuoneeseen. Tuossa purnukassa on semmonen valkonen kantohihna, kiinnittyy tuohon ruuviin mikä tuossa Can-sanan yläpuolella näkyy mutta se näyttää vähä typerältä siinä niin sitä siinä tuskin tulee pidettyä. Yhteen sivuista tuolee tuo pyöriä "ikkuna" mistä näkee mitä tuolla on sisällä, tuo kuva on kahdessa kohtaa, vastakkaisilla puolilla ja tuon ikkunan vatapäinen seinä on pelekkä keltanen missä ei oo mitään kuvaa/tekstiä.

Putkiradio:

Tässäpä kuva koko laitoksesta. Tosi hyväkuntonen, sitä on nytte vähä tullu putsailtua mutta ei oo suuria töitä vaatinu. Tässä kuvassa näkee että tuo oikianpuolimmainen säätönappula on noista urista tuommonen ruskea ja vasemmanpuolimmainen valkonen, nii se vasemmanpuolinen on putsattu. Tämmöne meikän vapaa-aikaproggis, hyvää jäläkeä tulee. Saan todennäkösesti myös noista tuossa kangas-alueella olevista kolmesta nappulasta yhtä valakoset ku noista alarivistön painikkeista, joten tuosta tulee "meleko" hyväkuntonen.

Tässä lähärikuvaa kaupunkilistasta ja ennenkaikkea tuosta etupleksistä. Kattokaa miten se kiiltää ja peilaa, ei naarmun naarmua! Tämä laitos oikiasti on niiiiiiin löytö, tätä vois siteerata uudenveroseksi ellei se olis niinväärä termi jostain tälläsestä 50-luvun laitteesta :D

Eihän tämä kuitenkaan ihan täydellinen oo, elikkä se tärkein toiminto ku toimivuus puuttuu :-----D Aion korjauttaa tämän sitte ku oon rahoissani, mutta pääasiallisena tarkotuksenahan tällä muutenki on vaan koristeena oleminen ku se että meikä tästä radiota kuuntelis. 

Tästä sitte luontevasti vanhojen mainosten kimppuun. Alkuun EHDOTON suosikki, Rexona-mainos:

Rexonalla on ollu monia muitakin mahtavia mainoksia tuolla lehdissä mitä nytte oon selaillu mutta kyllä tämä mainos taitaa silti ykkössijalla vieläkin olla. Tuo suihku-kuva vaan on niin mahtava! Sitte loputon kuvaspämmäys muista täpeistä. Nämä kuvat tuli tällä kertaa vähä turhan isoina elikkä voi olla että tämän sivun lataaminen ottaa/on ottanu aikaa. Mutta tosiaa nämä saa klikattua suuremmiksi jos haluaa tsekkailla lähemmin mitä näissä lukee.

Siinäpä tais sitte olla ne mitä tuolloin tuli otettua ja mitä halusin muidenkin kanssa sharettaa. Paljon olis uutta asiaa blogiin noin muutenkin päiviteltävänä, pikapuoliin (eli ehkä ensvuonna tällä tahdilla) olis tarkotuksena ottaa kuva tästä meiksin saamasta työpöydästä joka olis tarkotuksena laittaa uuteen uskoon. Kyseessä on meikän enon vanha työpöytä, peräsin 60-70 -luvulta. Tämä on tällänen tosi hyväkuntonen pöytä mutta väärän värinen. Oon vähän tunnontuskissa ja kahden vaiheilla että lähteekö tätä nyt laittamaan uusiksi vai ei, kerta oon tällänen vanhaa tavaraa ylikaiken rakastava. Ideana olis hioa pöydän pinnat ja maalata koko pöytä valkoseksi. Oon oikeuttanu tätä toimintaa ittelleni sillä että jos tätä ei kunnosteta niin sitte se tähän sukuun tuskin jää, ja jos kuunostetaan nii ainaki sille tulee vielä käyttöä. Mutta entä jos tulevaisuudessa harmittaaki että piti mennä vanhan ja hyväkuntosen pöydän pinnat pilaamaan? Olis nimittäin just sama tilanne sitte ku sillon ku menin mummilta saamani ihanan, punertavanruskian mummopyörän teininä maalaamaan vaalianvioletiksi. Harmittaa vieläki vaikka se pyörä on varastettu vuosia sitte enkä sitä enää ikinä tuu näkemään. Se maalaaminen oli NIIIIIN väärin. Anteeksi, pyörä.

Nonii, nytte ei sitte ookkaa muutaku mieli apiana. Vähä ehkä piristää tieto siitä että nytte meleko todennäkösesti on oma yksiö plakkarissa. Lähellä keskustaa, vuokra siedettävä, isohko yksiö joka liukuovella tavallaan vähä niinku jakautuu kaksioksi. Toisen kerroksen kämppä, oma parveke puistoon päin jossa edessä leikkipuisto. Oli aika makosa pleissi, tämän viikon aikana pitäis tulla tieto että saanko sen vai en. Peukut pystyyn kaikilta !

Pitkästä aikaa ja kiihtyvällä tahdilla

Kesä on tullut ja Sanna irtaantunut Torniosta. Tavallaan. Muutto oli 29.5. mutta ylläripylläri: kaikki meikän kamat ei mahtunu autoon kerralla. Eli osa piti jättää Tornioon ja lappi kutsuu uusiksi mitä todennäkösimmin ensviikolla. Samalla kertaa meiksi käväsee myös IKEAssa ja Rustassa ainaki. Ihanaa ku saa ostaa uuteen kämppään kaikkea! Uuteen kämppään jota meikällä ei edes vielä oo :D Jaiks! Ahkerasti pitää seurailla Seinäjokista, äiti meinas että yksiö ei meikälle enää riitä nii kaksiota lähinnä tiiraillen. Käväsin äsken uusimman näköislehden lukasemassa (huomisen lehti tullu jo tänään nettiin, sensaatiomaista!) ja kyllä siellä muutama kyselemisen arvonen ilimotus näytti olevan, joskaan hintoja ei ollu osassa ilimotettuna joten mitä todennäkösimmin melekosta kahisevan kiskontaa tiedossa. Saapa nähä.

Eteenpäin! 1.6. kotiutui meidän nurkkiin pieni seropi-pentu joka monen päivän (=2 päivää) jahkailun jälkeen sai nimekseen Lenni. Se oli vähä niinku semmonen sopusuhdenimi ku mei äitin kans oikee kumpikaa lämmetty niille nimille joita oltais haluttu koiralle antaa. Ja meikä ei meinaa millää ikinä muistaa tuota nimeä nii sitte huudanki aina Veetiä tai jotaki vastaavaa.

Lenni oli pentueen eka joka uskaltautu sieltä pentuvajasta ulos mutta selevästi siellä oli yks vielä rohkiampi pentu joka kokoajan tunki syliin jahka se sieltä uskaltautu pihalle. Matka Jalasjärveltä kotia meni tosi hyvin ja sitte parinsadan metrin päässä kotoa pääsi oksennus autoon. Suoraan meikän housuille. Vaa mitäpä tuosta oltu moksiskaan, housut sai pestyä. Ja koiranki olis saanu pestyä, jos olis sotkeentunu. Ja auton kans. Ja meikänki saa pestyä jos oikee haluaa.

Lenni:

Meiksi kävi myös Veljekset Keskisellä tuona maagisena päivänä 1.6.2011. Näin Vesan, jeeee! Se jutteli jonku miehen kanssa ja silloli käsipuolessa sellanen muovinen iso (kaikki olettaa että seuraava sana on Nainen) ruokakori joka oli täynnä ruokaa. Hihkaisin kiihkeästi ja nopeutin askeleitani vessaan sillä Vesa on julkkis ja meikä rakastaa kaikkia julkkikiksia. Matkaan tarttu itte kaupan puolelta koiralle paljo erilaista härpäkettä ja ittelleni löysin ison peltipurkin missä ah, niin kuuluisa Rosie the Riveter on haba pystyssä huutamassa "We can do it!". Myös minä pystyin tekemään sen ja nostin tuon purnukan käsivarret pullistellen  kauppakärryyni ja sitä ylpeydellä ulos kaupasta kuskasin. Yritin hirviästi ettiä kaikennäköstä muutaki kamaa mikä olis henkiny fiftarihenkeä mutta menestys oli meleko heikkoa. Kehykset oli suht halapoja nii ostin kolome kehystä joihin vihdoinviimein saan ikuistaa meikän vanhoista lehdistä löytämät mainokset ja muut vastaavat. Taustafaktaa: Nytte kokoelmista löytyy 50-luvun Radiokuuntelija-lehtiä ja 50- ja 60-luvun Hymyjä ja Me Naiset-lehtiä. Suurta rakkautta. Lisäksi meidän tutun ullakolta löytyy HILLITÖN kokoelma kaikkia erilaisia TOSI VANHOJA lehtiä ja meikä on kuulemma yksinoikeutettu kotiuttamaan vaikka ne kaikki. Sain sieltä myös maailman siisteimmän putkiradion ja lähiaikoina pääsen kattelemaan mitä muuta mukavaa sieltä löytyis. Oikee mahassa kutittaa ku mietin sitä syntistä tunnetta ku pääsen sinne tonkimaan :D Pitää varmaa varata paku messiin.

Olisko se silläkertaa siinä, meikältä on lähiaikoina tulossa katsausta tuosta putkiradiosta, vanhoista lehdistä, We can do it!-purnukasta, uusista kengistä ja muusta mistä oon onnesta lintassa ja kukaa muu ei tajua että minkä vitun takia :--------D Surkiaa ja silti niin ihanaa.

Loppuun muutama kuva takapihalta joilla ei ole mitään järkevää fuktiota, synedokeeta tai muutakaan supertermiä.

Nytte soi The Playtones - The King [ spotify ] / [ youtube ]
Fiilis on : Hyvä
Juomana toimii: Tyhyjä lasi

Keikka'77 ja elämää jota ei ole

Toissapäivänä, eli 17. toukokuuta oli Juuken keikka Lappelillissä! Juuke on paras. Juuken musiikkia voi kuunnella täältä. Mullon Juuken kanssa monta kaverikuvaa.

Tässon muutama kuva Juuken keikalta.

Juuken keikka oli hyvä. Samaan aikaan oli myös Kansainvälinen homofobian vastainen päivä. Ystäväni Jenny toi Juuken keikkapaikalle valossa loistavia tikkuja joita muistan viimeksi "käyttäneeni" laivalla ollessani lapsonen. Seuraavana aamuna pettymys oli karvas kun eilen niin kauniisti loistanut tikku ei ollutkaan enää kaunis vaan tylsä ja yleisilmeeltään varsin hailu. Keikalla rummuttelin käteeni 3 tikkua ja keikan jälkeen Jenny lahjoitti minulle 3 tikkua myös myöhempää tarvetta varten. Uskon että säästän ne jonnekkin hulvattomaan baari-iltaan jossakin isossa kaupungissa, kuten esimerkiksi Milano, New York tai Jyväskylä. Ohessa kuva keikkatikuistani.

Ilman tätä kuvaa tämäkään kuvateksti ei olisi mahdollinen.

Eilen taasen olin maskeroimassa musavideon kuvauksissa. Näiden kahden päivän välisenä yönä nukuin hieman yli 2 tuntia, joten eilen simahdin ennen iltayhdeksää sänkyyni katsoessani Sabrina Teininoitaa. Kyllä, katsoin Sabrina Teininoitaa ja kyllä, myönnän sen maailmanlaajuisesti. Viimeyönä unta kertyikin palloon ruhtinaalliset 16 tuntia ja aamulla heräsin silmät täysin umpeen muurautuneina. Suihku aukaisi ne. Tänään olen pyykännyt ja pian lähden ystäväni Severin kanssa hengailemaan Tornion yöhön. Aion ottaa kameran mukaan. Ja sitten ottaa paljon rumia kuvia ja lisätä miltei kaikki tänne ja kirjoittaa oheen yhtä turhan kirjoituksen kuin tämä oli.

Ps. Harmittaa todenteolla että en päässy Jennyn pippaloihin eilen. Jenny, jos luet tämän niin olisin halunnut halata sinua :-----( Toivottavasti tiemme vielä kohtaavat, baaritiskit viettävät ja löydämme veikkauspisteitä joissa ei saa veikata!

Love,
Sannas(t)i

Heads first, sisters, let me tell you how it works!

Woo!

Mistä aloittaisin, en tiedä. Aloitan alusta, tai siis siitä kohtaa alkua kun se kannattaa aloittaa.
Perjantaina 13.5. suuntasin kulkuni kohti Mediatalo 1:stä koska lupauduin maskeeraajaksi Uneton48-projektiin. Maskeerattavana oli 5 näyttelijää ja suoriuduin oikein mallikkaasti neljästä, mutta yksi tuotti suunnattomia vaikeuksia koska oli normaalia päivettyneempi ja meikän OMATKAAN meikit ei ollu tarpeeksi tummia :D Joka on jollakin tasolla hyvin hämmentävää koska yleensä joudun ostamaan meikkivoiteet yms tummimmasta päästä.

Näyttelijät piti maskeerata kalpeksi ja vähä vielä lisää korostaa sellasta kalvakkaa tunnelmaa. Päivällä aiemmin kävin ostamassa kaupasta 2 meikkivoidetta ja muut näyttelijät meni sillä vaaleimmalla mahdollisella mutta voi veljet, tämä isänäyttelijä oli hankala pala. Onneksi satuin ottamaan messiin punaruskeasävysen bronzerin niin sain sen ruumisfiiliksen karistettua suht hyvin. Ja se ruumisefekti vähä kans siitä helepotti ku ne meikit pääsi lämpenemään naamassa. Poskipunaa ku ei ollu nii miksailin omasta 88-paletista ruskeita sävyjä ja tein poskiin tummemman alueen joka jatku vähä ohimoille. Silmien alle vähä mattaa ruskeaa ja huulien ympärystä keviästi meikkivoiteella piiloon. Eli job well done, ainakaan eivät sanoneet että ihan paskaa työtä tein :D

Tosiaan, tämän päivän aikana pitäis porukan olla saanu tuotos kasaan ja jahka saan tietooni että ko. lyhäri jossain päin netin uumenia lymyää niin hyvin mielelläni sen tänne sitte linkitän :--------) Otin vähä making of- materiaalia ja kuvia mutta se työnsarka jäi meleko lyhyeksi ku meikän kyytiauto lähti keskustaa kohti. Ehdin kuitenki napsasemaan yhden kuvan ennen lähtöä, kas tässä:

Hauta. Kännykällä kuvattuna. Upea taiteellinen kuva (c) IHA ITTE

Kovin oli ovelan juonen saaneet aikaseksi niin lyhyessä ajassa, ainakin tulee mielenkiintonen ja erottuva pätkä.

Tänään sitte on ollu mukava päivä myöskin. Euroviisujen finaali tuli tänään ja lähdettiin Severin kanssa käymään kaupassa ennen suurta spektaakkelia. Aiemmin oli ollu puhe että haettais pizzat ennen klo 22:00 ku viisufinaali alakaa mutta kaupassa Severi alako vähä empimään että josko laitettais itte safka. Meikähä oli ko. aatteesta lievästi sanottuna onnensa kukkuloilla, ku oon sen miljoonasata kertaa yrittäny Severiä houkutella tekemään ruokaa meikän kanssa. Safkan tekeminen kavereiden kanssa on yhtäkuin rakkautta. Se tiivis veljeyden ja sisaruuden henki, uunin lämmin tuulahdus, tiskiveden lempeänkirpeä tuoksu, pöydän kattaminen, veitsillä toisten tökkiminen, ruokaan yskiminen, pahanmakuisen ruoan yhdessä nauttiminen . . . listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta.

Roolijako oli kuitenkin hyvin pian selvä.

Herrahan siis tyylikkäästi unohti limsajuomansa osoitteeseen @Severi.fi, joten kun hän lähti juomiaan hakemaan ryhdyin ruoan valmistukseen omin nimineni. Omin nimineni sen myös loppuun asti valmistin ja jossain välissä tuo palautui takaisin hyväntuoksuiseen kotirintamaan mutta kone veti puoleensa enemmän. Söi se kuitenki pöydässä, eikä kattonu edes teeveetä samalla. Riideltiin vaan kotosasti siinä samalla. Syötiin maustettuja lohkoperunoita ja häränfileleikkelettä punaviinikastikkeessa. Sekä salaattia. Sekä ketsuppia. Ja kurkkusalaattia.

Yritin kaikkeni.

Kun ruoka oli nautittu ja tyyni mieli saavutettu sanoin "Sä varmaan korjaatkin pöydän" johon moniseur leikkisästi pöydän alle kurkistaen "Jaa, mikäs tässon vikana." ..... No, se että sinä istut siinä toisessa päässä. Noeivaan, kyllä se ihan hyvin suoriutui haastavasta tehtävästä. Lautaset ja aterimet se korjas veke ja meikä hoiti muut :D Mutta ei se mitään, oon vaan niin tyytyväine että sain sen edes kerran syömään meiksin kanssa. Meiksin Sepsu. Pian se pitää päästää irti julmaan maailmaan. Vaa kyllä se seleviää.

Kun ruoka oli äpöstettynä kello oli enää kolomea vaille kymmenen ja kymmeneltä alako viisufinaalit. Yritettiin kattoa tietokoneen kautta muttei siitä oikee tullu mitää ku se laatu oli niin yleis-shaisse että siirryttiin sitte suosiolla olokkarin puolelle.

Olokkari on vähä ankia mutta suotakoon se anteeksi kerta kyseessä on super-ankia
opiskelija-asuntola ja talon oma varustus. Tuli iso teeveeki kaupanpäälle! Ja Ikean pöytä!

Tuossa on kai menossa Suomen biisi, oltiin ekana. Paradise Oskarin maailmanparannusbiisi sijottu häntäpäähän vaikka oltiin kuulemma jopa ennakkosuosikkeja. Saatiin me kuitenki joku Lehdistön Suosikki-palakinto joka kai jollaki sorttia lohoruttaa kaikkien meidän maahan poljettujen suomalaisten mieltä. Ja hei, ainakaa RUATTI EI VOITTANU! Tuli kolomanneksi tai neljänneksi.

Yleisilmeeltään noi viisut oli ihan vertaansa vailla, ne taustaskriinit oli jotain niiiiiiiiiiiiiiiin mahtavaa ja useimmiten meikä (+Severi) tykkäs seurata enemmän sitä taustaa ku itte sitä esitystä. Kilipailun taso oli kyllä sitte taas niin eri maata ku puitteet johona tuo järjestettiin. Ei voi sinällää sanoa että siellä olis ollu ketään ehdotonta suosikkia mutta kyllä allekirjottaneen sydämen varasti ne Irlannin pojat.

Ultrasiisti räpsy alusta.

Niillä oli sellanen boosti päällä ja sitä energiaa olis voinu ehkä jopa antaa vähä niille muillekki esiintyjille :D Eikä haitannu yhtään että eivät pysyneetkään kokoajan samassa tahdissa, ainaki antovat ihan huipun lavashown ja se on tärkiämpää ku se että seisoo just vesirajan peittävä hame päällä tuulikoneiden edessä eikä voi liikuttaa muutaku käsiään. Näitäki päästiin taas näkemään.

Irkkupoitsut ei kuitenkaa voittanu, mutta ei se nyt oo nii justiinsa, voittajatkaan ei kuitenkaa ollu mitää huonoja ollenkaan. Loppuun kuitenki vielä näiden meikän sydämen vallottaneiden poitsujen 2. semifinaalien veto (finaalia ei löytyny vielä). Ja hei, tsekatkaapa noi taustaskriinit, paketti on niinku hyvinpitkälti hallussa!